Kun urheilija syö harjoitteluunsa nähden liian vähän, energiaa ei riitä tarpeeksi treenaamiseen ja elimistön perustoimintoihin. Urheilijan suhteellinen energiavaje eli REDs on malli, joka kuvaa tämän haittoja sekä keholle että mielelle.
Energiavaje voi häiritä esimerkiksi hormonitoimintaa, luustoa ja mielenterveyttä. Se on liitetty myös kohonneeseen LDL-kolesteroliin, joka on sydän- ja verisuonitautien riskiä lisäävää niin sanottua huonoa kolesterolia. Urheilijoilla yhteyttä on tutkittu vähän.
Väitöskirjatutkija Julia Voutilainen (os. Silvennoinen) selvitti väitöstutkimuksessaan, näkyykö liian vähäinen syöminen suomalaisten aikuisurheilijoiden kolesteroliarvoissa. Tutkittavia oli 582 ja he olivat kansallisen ja kansainvälisen tason urheilijoita.
Kolesteroli koholla syömisestä riippumatta
Energiavajeen ja kolesterolin yhteys jäi heikoksi. Selvimmin se näkyi naisilla, jotka edustivat niin sanottuja painoherkkiä lajeja, joissa kevyestä kehosta katsotaan olevan etua, kuten voimistelu ja kestävyysjuoksu.
Tulokset eivät olleet yksiselitteisiä. Kun naiskestävyysurheilijoiden energiavajeen riski kasvoi harjoituskauden aikana, heidän LDL- ja kokonaiskolesterolinsa laski. Osa aiemmista tutkimuksista on havainnut samansuuntaisia muutoksia.
Toinen havainto oli yllättävämpi – lähes joka kolmannella urheilijalla LDL-kolesteroli oli koholla. Tämä koski sekä naisia että miehiä, eikä energiavajeen riskillä ollut väliä. Osuus vastaa muuta väestöä.
– Oli yllättävää, kuinka monella urheilijalla LDL-kolesteroli oli koholla. Myös yhteys matalaan energiansaantiin oli odotettua heikompi, toteaa Voutilainen, Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.
Riskityökalu syytä arvioida uudelleen
Energiavaje on puhuttanut urheilussa viime vuosina sekä Suomessa että maailmalla. Sen tunnistaminen on kuitenkin vaikeaa. Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) suosittelee energiavajeen arviointiin työkalua, jossa kohonnut kolesteroli kasvattaa riskipisteitä. Voutilaisen tutkimuksen tulokset kyseenalaistavat tämän käytännön.
– Onko kohonneen kolesterolin sisällyttäminen riskilaskuriin asianmukaista, kun jopa kolmasosalla urheilijoista LDL on koholla energiansaannista riippumatta? Voutilainen kysyy.
Tutkimuksessa energiavajetta arvioitiin oirekyselyillä ja kliinisellä riskityökalulla, ei suoraan mittaamalla. Voutilaisen mukaan havainnot pitää siksi vielä toistaa muissa aineistoissa.
Voutilaisen mukaan urheilijoiden kolesteroli kannattaa joka tapauksessa mitata osana terveydenseurantaa.
Kova harjoittelu ei suojaa kaikilta riskeiltä
Liikunnan tiedetään suojaavan sydäntä ja verisuonia, mutta huipputasokaan ei silti poista kaikkia riskejä.
– Korkeankaan tason urheilu ei suojaa kaikilta riskitekijöiltä. Urheilijoidenkin sydän- ja verisuonitautien riskit pitää arvioida kokonaisuutena, Voutilainen painottaa.
Kehon koostumuksella oli väliä myös terveillä ja hyväkuntoisilla urheilijoilla. Matalampi rasvaprosentti liittyi suotuisampaan aineenvaihduntaan. Veressä oli enemmän suurikokoisia HDL- eli hyvän kolesterolin hiukkasia, ja tulehdusta kuvaava merkkiaine oli matalampi.
Kehoa ei kuitenkaan kannata keventää hinnalla millä hyvänsä. Naisurheilijoilla syömishäiriöoireet liittyivät korkeampaan LDL-kolesteroliin. Sama yhteys on havaittu aiemmin syömishäiriöpotilailla.
– Kehon koostumuksen kanssa kannattaa olla maltillinen. Häiriintynyt syöminen voi kääntyä itseään vastaan myös rasva-aineenvaihdunnassa, Voutilainen summaa.
