Kuopiolainen emerituspiispa Wille Riekkinen, 79, korostaa, että me ihmiset olemme osa luonto ja luomakuntaa.
’’Meidän tehtäväksemme on annettu viljellä ja varjella luontoa. Luonto on äärimmäisen tärkeä meille muutoinkin: fyysisesti, psyykkisesti, hengellisesti, usein sosiaalisestikin. Luonnosta saamme myös luomuruokaa monessa muodossa.’’
Wille Riekkinen, teologi ja evankelis-luterilaisen kirkon pappi, on toiminut muun muassa Kuopion hiippakunnan piispana. Lisäksi hänelle on laaja ja kansainvälinen akateeminen ura, mutta rakkaus Suomen luontoon on säilynyt läpi elämän. Hengen mies ymmärtää erityisesti metsän merkityksen.
’’Metsään kannattaa mennä yksin, kaksin tai porukalla. Koirakin on luontoa ymmärtävä lenkkikaveri. Metsässä on luontevaa keskustella kaverin kanssa. Siellä voi pysähtyä ja pohtia uskontoa, perimmäisiä kysymyksiä ja jumalasuhdetta. Itselleni metsä on todellinen kirkko. Sanassakin sanotaan, että Herra ei asu käsin tehdyissä temppeleissä.’’
Luonnossa ja luonnolle
Riekkisen mukaan jopa muurahaispesän äärellä voi oppia tärkeitä asioita luonnosta, Jumalasta ja elämästä. Kalliolohkare voi kuljettaa sen päällä istuvan esi-isien aikaan.
’’Voit kiivetä siirtolohkareen päälle ja löytää kivestä Otavan tai Orionin tähtimerkin. Silloin tiedät, että kyseistä siirtolohkaretta on käytetty muinaissuomalaisten kokoontumispaikkana.’’
Riekkinen muistuttaa, että luonnosta ravintonsa saaneet muinaissuomalaiset tiesivät esimerkiksi sen, milloin peurat lähtevät syysvaellukselle. He olivat jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa luontoon eli elivät järvestä ja järvelle, luonnosta ja luonnolle.

