Kolmannen uupumuksen jälkeen Jenni Katajamaan, 44, hermosto ei tuntunut enää ottavan vastaan hoitoa. Hän oli jo aiemmin kiinnostunut hyvinvoinnista ja pyrkinyt hoitamaan itseään. Silti tuntui, että sisällä oli jotain, mihin hän ei päässyt käsiksi.
’’Silloin osteopaattini pohti, olisiko kyseessä jokin primitiivirefleksijuttu’’, Jenni muistelee.
Hän ei ollut itse ennen kuullut moisesta, joten alkoi etsiä tietoa aiheesta. Se osoittautui kuitenkin tuohon aikaan neljä vuotta sitten haastavaksi.
Kouluttaudunkin itse!
Primitiivirefleksejä hoidetaan sensomotorisella valmennuksella, joka oli vielä muutamia vuosia sitten Suomessa hyvin uutta.
’’Löysin Järvenpäästä yhden sensomotorisen valmentajan, mutta hänelle oli kuukauden jono.’’
Niinpä tuolloin hierojana työskennellyt Jenni alkoi pohtia itsekin alan opiskelua.
’’Minut vei opiskelemaan se, että olin hoitanut pitkään asiakkaiden kroonisia vaivoja, samoja asiakkaita ja samoja vaivoja uudestaan ja uudestaan. Sama itselläni, mikään hoito ei auttanut kuin hetkellisesti. Halusin kovasti auttaa ja ratkaista, enkä vain hoitaa oireita.’’

