Noin 30 vuotta sitten Keiteleeltä Pohjois-Savosta kotoisin oleva Sirpa Goes Proenca, 57, istui Goalla riksan kyytiin matkalle kohti tulevaa työpaikkaansa. Jo silloin hänet yllätti tunne, että vasta alkanut matka Intiaan saattaisi venyä odotettua pidemmäksi.
– Olin joskus sanonut Intiaan menosta, että ei ikinä. Mutta niinhän sen edestään löytää.
Sirpan siskon miehen sisko oli Intiassa oppaana, ja sitä kautta Sirpa sai viestin, että hotellissa tarvittiin hotelliemäntää. Aluksi Sirpa toimikin suomalaisille emäntänä ja oppaana, mutta paikallisten maksama palkka oli lähinnä taskurahaa, joten pian hän siirtyi töihin Aurinkomatkoille.
Rakkaus eläimiä ja erityisesti koiria kohtaan johdatti Sirpan siihen elämään, jota hän nyt elää paikallisen hotellin jokapaikanhöylänä.
– Koirat yhdistivät minut ja mieheni. Meillä molemmilla oli koiria ja hän asui naapurissani. Tutustuin myös appivanhempiini.
Sirpa os. Tarvainen meni naimisiin miehensä kanssa vuonna 2000 ja sai kaksi poikaa. Nyt hän työskentelee miehensä ja tämän kolmen veljen omistamassa hotelliketjussa, joka täyttää syksyllä 30 vuotta.
Intiassa asuminen ja yrittäminen on ollut Sirpa Goes Proencalle välillä haastavaa. Huomattava etu on siitä, että hänellä on paikallinen mies, joka hoitaa byrokratian ja hankalimmat asiat. Paikalliseen aikakäsitykseen sopeutuminen on silti ollut hankalaa.
– Täällä tarvitsee kärsivällisyyttä ja maybe tomorrow -ajattelua. Sitä on välillä vaikea hyväksyä. Suomalaisella sisulla on tullut tehtyä paljon asioita sisustuksesta maalaamiseen. Jos haluaa, että jotain tapahtuu heti, on parempi tehdä itse, Sirpa naurahtaa.
Viime vuosina omat haasteensa hotellialan yrittäjyyteen ovat tuoneet maailmantilanne ja koronapandemia.
– Covidin vaikutukset näkyvät edelleen, eivätkä ihmiset matkusta enää niin paljon. Meillä oli parhaimmillaan henkilökuntaa 170, mutta covidin jälkeen on ollut vaikeuksia saada myös päteviä työntekijöitä.
Intiassa matkailualan yrittäjyyteen oman haasteensa tuovat myös monsuunisateet, joita suomalaisen on vaikea kuvitella.
– Kesä-syyskuussa vettä tulee yleensä joka päivä. Sen jälkeen pitää maalata ja remontoida.
Monsuunikaudella turisteja on vähemmän ja hinnat alhaisempia. Talvikaudella Goan päivälämpötilat ovat puolestaan keskimäärin 33 asteessa. Öisin lämpötila on noin 15-18 astetta.
– Tämä on suomalaisille sopiva aika tulla. Meri onneksi tasaa lämpöä, joten kesälläkään ei yleensä mennä yli 40 asteen.
Hotellin asiakkaista suurin osa on intialaisia. Toiseksi suurin kansallisuus on englantilaiset ja kolmas suomalaiset.
– Suomalaiset tulevat itsenäisesti, sillä Finnair ei enää lennä Goalle ja Aurinkomatkat lopetti lomat tänne, Sirpa harmittelee.
Silti hotelliin saapuu suomalaisia, jotka tulevat uudestaan ja uudestaan samaan aikaan vuodesta, samaan huoneeseen.
Oman pihan hedelmät
Goa on viime vuosina länsimaalaistunut vauhdilla ja pikaruokaravintolatkin ovat saavuttaneet alueen viime vuosina. Tarjolla on myös gluteenitonta ja vegaanista ruokaa. Alueen omat tyypilliset ruoat sisältävät paljon kookosta ja tietysti chiliä.
– Intiassa joka osavaltiossa on hieman erilaiset ruoat. Täällä syödään monessa perheessä päivittäin ns. terveysriisiä, joka ei ole aivan valkoista riisiä.
Alueella on paljon katolilaisia, jotka syövät kalaa, kanaa ja lihaa.
– Makrilleja saa rannalta parilla eurolla kassillisen.
Hindulaiset sen sijaan syövät vain kasvisruokaa, ja tarjolla onkin paljon tuoreita kasviksia. Goes Proencan perheenkin omalla pihalla kasvaa hedelmäpuita, joiden satokausi on pian alkamassa.
– Omalta pihaltamme saamme mangot, limet ja banaanit.
Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 2/2025!
Terveys ja hyvinvointi ovat Sirpa Goes Proencalle tärkeitä. Hän nauttii joogasta hotellialueen lammen rannalla. Kuva: Tarja Rantakangas