Allergiat ja iho-oireet kiusasivat Helena Kemppaista, 62, jo lapsena. Ensimmäisen vakavan allergiareaktion hän sai muutaman kuukauden ikäisenä.

– Äiti vatkasi kananmunasta kakkua, kun huomasi minun oireilevan. Hän kokeili laittaa sormenpäällä taikinaa suuhuni, jolloin huuleni ja kasvoni alkoivat turvota, Kemppainen kertoo.

Voimakas allergiareaktio johti sairaalareissuun.

– Olen syntynyt vuonna 1961. Silloin allergiat eivät vielä olleet yleisiä, eikä niistä tiedetty niin paljon. Ei myöskään ollut olemassa allergiatestejä, joten minulle laitettiin kieltolista ruoka-aineista, joiden yleisesti tiedettiin olevan allergisoivia, Kemppainen kuvaa.

Kiellettyjen listalle kuuluivat kananmunan lisäksi suklaa, mansikka, pähkinät ja kala. Kemppainen kuitenkin arvelee, että hän oli todennäköisesti tuolloin allerginen ainoastaan kananmunalle.

Myöhemmin allergioita on tutkittu paljon, ja vuosien varrella niitä on todettu reilusti lisää. Ruokavalio on pitänyt koostaa itse uusiksi. Samalla hän on alkanut kehittää reseptejä muiden avuksi.

Kemppaisen elämänpolku allergiaoireiden kanssa on ollut vaihteleva. Lapsena ja nuorena häntä vaivasi ns. maitorupi.

– Iho-oireita oli paljon. Taipeet olivat rikki ja verillä, ja iho hilseili.

Lapsena hänellä todettiin kissa- ja heinäallergiat, mutta ei muuta.

– Kun 14-vuotiaana muutin vuodeksi Englantiin, iho-oireet helpottivat siksi aikaa. Välillä kävin Suomessa ja sitten muutin noin seitsemäksi vuodeksi Yhdysvaltoihin, jossa iho oli taas hyvässä kunnossa, Kemppainen muistelee.

Kun hän palasi vuonna 1986 Ouluun, iho-oireet alkoivat taas, ja hän hakeutui lääkäriin. Silloin todettiin allergiaa ja alkava astma, mutta allergiatestejä ei edelleenkään tehty. 1990-luvun alkupuolella Kemppainen sai kolme lasta. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen oireita alkoi olla todella paljon.

– Sain perunasta hengenahdistusta, vehnäjauhon käsittelystä rakkuloita käsiin. Myös yskä paheni.

Lopulta hän pääsi allergiasairaalaan tutkimuksiin ja allergiatesteihin. Niissä todettiin kissa-, koira-, hevos- ja pölypunkkiallergia sekä 40 ruoka-aineen allergia. Käytännössä kaikki, mitä testattiin, aiheutti allergiaoireita.

– Siihen aikaan ajateltiin, etteivät allergiat voi enää aikuisiällä parantua, joten minulle tuli välttödieetti. Testien jälkeen iski paniikki, mitä voin syödä. Kaupasta en saanut mitään valmista. Kaikki piti tehdä itse, Kemppainen kuvaa.

Rankka sopeutuminen

Kananmuna-allergia oli väistynyt jo lapsena ja myös maitotuotteet kävivät Kemppaiselle, mikä oli onni.

– Kotimaiset viljat eivät enää käyneet. Olin rakastanut mausteista, intialaista ruokaa, mutta yhtäkkiä lähes ainoa mauste, jota sain käyttää, oli suola, Kemppainen suree.

Hän harmittelee, että siihen aikaan välttödieetti asetettiin tiukaksi, mutta hän olisi kenties voinut syödä jotain vähemmän allergisoivaa.

– Itkut on kuitenkin itketty. Onneksi olen aina tykännyt leipoa ja laittaa ruokaa, joten ei harmittanut, että kaikki piti tehdä itse.

Sopeutumista oli silti paljon. Ravintoloista ei löytynyt Kemppaiselle mitään syötävää tai korkeintaan pihvi suolalla.

– 90-luvulla ei myöskään saanut kaupasta muita jauhoja vehnäjauhon tilalle kuin perunatärkkelystä tai maissijauhoa ja maizenaa. Niistä ei saanut kunnolla leivottua, joten leivän tilalla söin riisikakkuja, Kemppainen muistelee.

Tiukalla ruokavaliolla iho alkoi kuitenkin vähitellen parantua.

– Voimakas siitepölyallergia puolestaan on mahdollisesti selittänyt sen, miksi oireilu oli vähäisempää ulkomailla, jossa ei ollut koivuja, Kemppainen paljastaa.

Tänä vuonna hän on aloittanut siedätyshoidon ja koki kevään 2023 olleenkin hieman helpompi, vaikka kulunutta kevättä kuvattiinkin pahaksi siitepölykaudeksi.

Lue lisää Luontaisterveyden numerosta 6/2023!

Helena Kemppainen on ollut lapsesta asti allerginen monelle ruoka-aineelle. Vuosien varrella välttödieetti on tiukentunut entisestään. Puutarhassa mieli ja sielu lepäävät, ja puutarhasta hän saa paljon sopivaa satoa ruokavalioonsa.