Migreeni on ollut osa helsinkiläisen Maria Volasen, 46, elämää lapsesta asti. Tosin diagnoosin saamiseen meni vuosikymmeniä.
– Sanon, että minulla on 18 vuoden kokemus verotuksesta ja lähes 40 vuoden kokemus migreenistä, veroasiantuntijana työskentelevä Volanen naurahtaa.
Elämä migreenin kanssa on ollut tasapainoilua. Päänsäryt alkoivat 8-vuotiaana. Siihen aikaan ajateltiin kuitenkin yleisesti, ettei lapsi voi sairastaa migreeniä.
– On hämärtynyt muistoissa, paljonko kohtauksia oli, mutta varmaan pari viikossa. Äiti joutui joskus kirjoittamaan kouluun lapun, etten pystynyt tekemään läksyjä, koska olin kipeä.
Kun mukaan tulivat näköhäiriöt ja oksentaminen, tiesi Volanen kuitenkin itse, ettei kyse ole normaalista päänsärystä. Suvussa muillakin on migreeniä, joten Volasella on siihen perinnöllinen alttius.
– Kohtauslääkitys aloitettiin ollessani 15-vuotias. Siihen asti tilannetta oli hoidettu vain levolla ja terveellisellä ruoalla.
Lukuisia diagnooseja
Noin 26-vuotiaana Maria Volanen sai muutaman todella pahan kohtauksen, jolloin katosivat sekä puhe- että liikuntakyky. Silti kesti vielä kahdeksan vuotta, ennen kuin oikea diagnoosi varmistui. Matkalle mahtui mitä erinäisimpiä diagnooseja rannekanavaoireyhtymästä alkaen.
– Minulla oli paljon erilaisia oireita. Oli keskittymiskyvyttömyyttä, aivosumua ja käsien puutumista.
Volasen nuorimmainen lapsi syntyi vuonna 2012. Vuoden 2013 puolella nuori, erikoistuva naislääkäri totesi terveysasemalla Volaselle, onko hän ajatellut, että hänellä voisi olla aivokasvain. Oireet täsmäsivät. Tästä toteamuksesta avautui tie tutkimuksiin ja kuvauksiin. Diagnoosina oli hemipleginen migreeni, johon liittyy rajuja neurologisia auraoireita.
Noin vuosi diagnoosin jälkeen Volaselle aloitettiin estolääkitys epilepsialääkkeen avulla. Myöhemmin mukaan tuli biologinen lääke, jota hän pisti 4,5 vuotta, mutta on sittemmin lopettanut.
Lääkitys toimii
Toisin kuin nuorempana, päänsärky ei enää ole Volasen migreenikohtausten pääoire.
– Noin 20-vuotiaana särky alkoi lieventyä. Sen sijaan halvaannun pahimmillaan puoliksi ja seuraavat 3-4 päivää menevät huterasti. Jos ei tajua levätä, oireet kroonistuvat helposti.
Pahimmillaan oirepäiviä on ollut 25 kuukaudessa.
– Silloin en enää tiennyt, mikä vaihe kohtausta on menossa ja jouduin välillä olemaan parikin viikkoa töistä pois.
Juuri nyt tilanne on Volasen mukaan rauhallinen. Se tarkoittaa hänelle, että kohtauksia tulee alle viisi kuukaudessa ja ne ovat yleensä lieviä.
– Niistä selviää tavallisella särkylääkkeellä ja nukkumisella, jos kyseessä on yksittäisiä kohtauksia, jotka eivät pitkity ja kroonistu.