Isokari on yksi Selkämeren kansallispuiston suurimpia ja uloimpia saaria Varsinais-Suomessa. Maa-alue on 186 hehtaarin suuruinen.
Ulkomeren saarella on ainutlaatuinen ja monipuolinen luonto, sille ominaiset kasvit ja linnut. Niinpä Isokari onkin melkoinen paratiisi luontoihmiselle.
– Isokarin luonto on hyvin monipuolinen. Vaihettumisvyöhykkeellä lämmin ja ravinteikas Saaristomeri loppuu ja viileämpi, vähäsuolaisempi Selkämeri alkaa. Siten alueella on monen kasvilajin joko pohjoisin tai eteläisin tunnettu kasvupaikka. Lintujen osalta Isokari kuuluu läntiseen muuttoreittiin. Monet ihmiset hakeutuvat Isokarille mielenkiinnon kohteenaan muuttolinnut, kasvit ja hylkeet, kertoo saarella liikennöivä matkailuyrittäjä Kari Laaksonen.
Vallitseva sää saarella on noin kaksi viikkoa jäljessä mantereen säätä.
– Sekä kevät että syksy tulevat lämpötilojen puolesta pari viikkoa muuta maata myöhemmin. Isokari on kuitenkin Suomen aurinkoisimpia paikkoja, joten valoa riittää keväisin ja kesäisin, Laaksonen vakuuttaa.
Isokari sijaitsee laivareittien risteyskohdassa, joten laivaliikenne tuo elämää saaren merialueille läpi vuoden.
– Ensimmäiset laivoja luotsaavat luotsit tulivat saarelle 1500-luvulla. 1800-luvun alkupuolella valmistui majakka. Saaressa oli aikoinaan noin 60 asukasta, nykyisin siellä ei asu vakituisesti ketään. Toki luotsit ja luotsiveneiden kuljettajat käyvät saarella. Elämä luotsiasemalla on rauhoittunut ja majakkakin automatisoitu. Valtaosa vanhoista taloista on luotsien jälkeläisten mökkejä, selvittää Laaksonen.
Laaksosen yritys onkin ainoa, jonka kautta vierailijat pääsevät saarelle.
Ainutlaatuinen kasvimaailma
Isokari on pitkälti luonnontilainen. Asutus sijaitsee vain kahdessa pienessä ryppäässä. Ainutlaatuinen kasvisto on runsasta.
– Kasvisto on valitettavasti köyhtymässä Suomen luonnossa. Isokarissa on ollut entisaikaan pitkäaikaista laidunnusta, ja sen seurauksena täällä on vielä jäljellä hyvin edustava määrä kasveja.
– Länsipuoli saaresta on parin kilometrin matkalta avokalliota, joka muistuttaa Lappia. Siellä kasvaa paljolti samoja kasveja kuin Pohjois-Suomessakin. Eteläpuolella on paahteisia hiekkarantoja, joissa on tälle alueelle tyypilliset kasvinsa. Niiden väliin jää lehtoalue, Laaksonen selvittää.
Filosofian tohtori Sakari Hinnerin Isokarissa tekemän kasvillisuusselvityksen mukaan majakkamäen kallioketo on lajistoltaan yksi monimuotoisimmista koko Varsinais-Suomessa. Lajien kirjo ulottuu kuivien ketojen kissankäpälistä ja noidanlukoista kalliolammikoiden kaitapalpakoihin, vesikuusiin ja raatteisiin. Saarelta löytyy jopa 380 putkilokasvia.
Saarella kasvavat esimerkiksi mäkihärkki, mäkikattara, mäkimeirami, maarianverijuuri, sikoangermo, metsämansikka, litteänurmikka, mäkikaura, tannervihvilä ja hakarasara. Maanpeitekasveista kasvavat kissankäpälä, huopakeltano, keltamaksaruoho ja rohtotädyke.
Vaateliaita kasvilajeja, kuten rusko– ja valkopiirtoheinää, on valuvesirinteiden juurella. Monet suoalueet tuottavat saarelaisille runsaan hilla- ja karpalosadon. Saaren pohjoispuoliskossa on harvinaista suoniittykasvillisuutta. Tunnuslajeja ovat suomyrtti, hanhenpaju, hina, ruskopiirtoheinä ja hirssisara.